Peptidin liuottaminen eli rekonstituutio tarkoittaa, että kylmäkuivattuun peptidijauheeseen lisätään mitattu määrä liuotinta, jolloin saadaan tunnetun pitoisuuden liuos laboratoriotyötä varten. Bakteriostaattinen vesi lisätään hitaasti pullon sisäseinämää pitkin, ja pulloa pyöritellään varovasti ravistamatta, kunnes jauhe on liuennut. Valmis liuos merkitään, säilytetään jääkaapissa ja jaetaan tarvittaessa kertakäyttöisiin eriin.
Useimmat tutkimuspeptidit toimitetaan kylmäkuivattuna jauheena, koska kuivana ne säilyvät paljon pidempään kuin liuoksena. Ennen analyysia tai koetta jauhe on kuitenkin liuotettava. Tämä opas käy vaiheet läpi bakteriostaattisella vedellä, joka on yleisin liuotin. Kyse on laboratoriotekniikasta, ei ohjeesta minkään valmistamiseen ihmisille tai eläimille.
Kylmäkuivattu peptidi on usein vain ohut, lähes näkymätön kerros tai pieni kakku lasipullon pohjalla. Liuottamisessa siihen lisätään tarkka tilavuus liuotinta, jolloin liuoksen pitoisuus tiedetään. Tässä vaiheessa ratkaistaan kaksi asiaa: liukeneeko peptidi kokonaan ja pysyykö se liuoksessa ehjänä.
Eri peptidit käyttäytyvät eri tavoin, ja siksi laboratoriossa on käytössä useampi liuotin. Varmin ohje tietylle peptidille on sen analyysitodistuksessa tai tuotedokumentaatiossa mainittu liuotin.
Kylmäkuivauksessa eli lyofilisoinnissa puhdistettu peptidiliuos pakastetaan ja vesi poistetaan alipaineessa. Jäljelle jää kevyt ja kuiva jauhe, joka säilyy paljon pidempään kuin liuos, koska vesi osallistuu peptidien tärkeimpiin hajoamisreaktioihin. Siksi peptidi liuotetaan vasta juuri ennen tarvetta eikä varastoon.
Bakteriostaattinen vesi on steriiliä vettä, johon on lisätty pieni määrä säilöntäainetta, tavallisesti noin 0,9 % bentsyylialkoholia. Säilöntäaine hidastaa bakteerien kasvua, kun samasta pullosta otetaan useamman kerran. Liuoksen pH on lähes neutraali, ja se sopii useimmille helposti vesiliukoisille peptideille.
Tavallisessa steriilissä vedessä säilöntäainetta ei ole, joten se sopii lähinnä kertakäyttöön. Bakteriostaattista vettä käytetään siksi yleisliuottimena silloin, kun pulloa avataan useammin kuin kerran.
PureChemsin bakteriostaattinen vesi toimitetaan 10 ml:n lasipullossa, jossa on steriili suljin, ja se säilytetään huoneenlämmössä (15–25 °C) kontaminaatiolta suojattuna.
Pitoisuus saadaan jakamalla jauheen massa lisätyn liuottimen tilavuudella:
pitoisuus = peptidin massa ÷ liuottimen tilavuus
Esimerkki: kun 10 mg:n pulloon lisätään 2 ml liuotinta, pitoisuudeksi tulee 5 mg/ml. Jos samaan pulloon lisätään 5 ml, pitoisuus on 2 mg/ml. Tilavuus valitaan sen mukaan, millaista pitoisuutta koe tarvitsee.
Laskussa on yksi sudenkuoppa. Pullon nimellismäärä kertoo peptidin määrän, mutta kylmäkuivattu jauhe voi sisältää myös vettä, suoloja ja vastaioneja. Siksi puhtaus ja peptidipitoisuus ovat eri asioita, mistä kerrotaan tarkemmin oppaassa näin luet peptidin puhtaustodistuksen.
Jos koko liuosta ei käytetä muutaman päivän sisällä, se kannattaa jakaa heti liuottamisen jälkeen pieniin eriin. Erän koko valitaan niin, että yksi erä riittää yhteen koekertaan.
Hyvä kirjanpito tekee tuloksista jäljitettäviä vielä kuukausien päästä. Kirjaa ainakin peptidin eränumero ja testinumero, liuotin ja sen eränumero, lisätty tilavuus, laskettu pitoisuus, liuotuspäivä ja säilytyslämpötila. Säilytä erän analyysitodistus samassa kansiossa.
Esimerkiksi BPC-157 ja TB-500 toimitetaan kumpikin 10 mg:n kylmäkuivattuna jauheena 10 ml:n lasipullossa, ja niiden säilytykseksi on ilmoitettu 2–8 °C valolta suojattuna. Molemmat noudattavat samoja käsittelyperiaatteita kuin muutkin tutkimuspeptidit. Pullon koko jättää tilaa liuottimelle, joten pitoisuus voidaan valita kokeen tarpeen mukaan. Peptidien tutkimustaustasta kerrotaan artikkeleissa BPC-157 tutkimuksessa ja TB-500 tutkimuksessa.
Jotkin peptidit liukenevat huonosti neutraaliin veteen. Tällaisia ovat erityisesti tahmeat, herkästi kasautuvat tai neutraalissa pH:ssa niukkaliukoiset sekvenssit. Niille käytetään usein laimeaa happoa, kuten etikkahappoa 0,6 %, joka luo miedosti happaman ympäristön.
Jos et ole varma, kokeile liukoisuutta ensin pienellä määrällä ennen kuin liuotat koko pullon. Liuottimien eroja verrataan artikkelissa bakteriostaattinen vesi vai etikkahappo.
Liuoksena peptidi säilyy selvästi lyhyemmän ajan kuin jauheena. Useimpien peptidien liuosstabiilius jääkaappilämmössä mitataan viikoissa eikä kuukausissa, ja tarkka aika riippuu peptidistä ja liuottimesta. Siksi monet laboratoriot liuottavat kerrallaan vain sen määrän, jonka koe vaatii. Säilytyksestä kerrotaan enemmän oppaassa peptidien säilytys laboratoriossa.
PureChemsin peptidien puhtaus on vähintään 99 %, ja kolmannen osapuolen laboratorio tarkistaa jokaisen erän HPLC:llä ja massaspektrometrialla. Jokaisesta erästä on analyysitodistus.
Monet peptidit liukenevat siihen, mutta steriilissä vedessä ei ole säilöntäainetta. Se sopii kertakäyttöön, ei pulloon, josta otetaan useita kertoja.
Se riippuu siitä, millaista pitoisuutta koe tarvitsee. Pitoisuus lasketaan jakamalla peptidin massa liuottimen tilavuudella.
Avaamaton pullo säilytetään tuotetietojen mukaan huoneenlämmössä (15–25 °C) ja suojattuna kontaminaatiolta.
Ei. Pulloa pyöritellään varovasti tai annetaan seistä, kunnes jauhe on liuennut.
Peptidin analyysitodistuksesta tai tuotedokumentaatiosta. Ne voivat suositella vettä, bakteriostaattista vettä tai laimeaa happoa.
Sameus voi kertoa, ettei peptidi ole liuennut kokonaan tai että se on kasautunut. Anna pullon seistä ja tarkista suositeltu liuotin.
Vain tutkimuskäyttöön. Ei tarkoitettu ihmisten tai eläinten nautittavaksi.
Tutkimuslaatuisen GHK-Cu:n laatu näkyy erän analyysitodistuksesta: puhtaus, kuparikompleksin tunnistus ja säilytysohje. Artikkeli kertoo, mitä vaatia, mistä tunnistaa heikon myyjän ja miten tilaus PureChemsiltä etenee.
Lue artikkeliGHK-Cu on glysiinistä, histidiinistä ja lysiinistä koostuva tripeptidi, joka on sitoutunut kupari(II)-ioniin. Artikkeli kertoo, mitä solu-, eläin- ja geenitutkimukset siitä näyttävät, miten tutkimuslaatuinen GHK-Cu eroaa kosmetiikasta ja miten sitä käsitellään laboratoriossa.
Lue artikkeli
BPC-157 on sama peptidi sekä kapseleissa että lyofilisoituna jauheena, mutta muodot eroavat käsittelyltään, säilytykseltään ja joustavuudeltaan. Artikkeli vertaa muotoja ja auttaa valitsemaan koeasetelmaan sopivan.
Lue artikkeli