Lyhyesti: Glutationi on elimistössä luonnostaan esiintyvä tripeptidi, joka koostuu glutamaatista, kysteiinistä ja glysiinistä. Se on solujen tärkeimpiä antioksidantteja, ja tutkimuksessa sitä tarkastellaan ennen kaikkea redoksitasapainon ja solujen vieroitusreittien osana. PureChemsin glutationi on tutkimusmateriaali, ei ravintolisä eikä lääke.
Vain tutkimuskäyttöön. Ei tarkoitettu ihmisten tai eläinten nautittavaksi.
Glutationista on julkaistu valtavasti tutkimusta solumalleista ja eläinkokeista aina kliinisiin tutkimuksiin asti. Sen perusbiokemia tunnetaan siksi hyvin, ja monessa laboratoriossa se on vakiintunut työkalu, kun tutkitaan oksidatiivista stressiä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mikä glutationi on, miten se toimii solussa, mitä tutkimus siitä kertoo ja mitä kannattaa huomioida, kun glutationia käytetään liuoksena laboratoriossa.
Glutationi on kolmesta aminohaposta rakentuva peptidi eli tripeptidi. Sen osat ovat glutamaatti, kysteiini ja glysiini. Rakenteessa on yksi erikoisuus: glutamaatti on kiinnittynyt kysteiiniin sivuketjunsa karboksyyliryhmän kautta eikä tavallisella peptidisidoksella. Tätä kutsutaan gamma-glutamyylisidokseksi, ja se suojaa molekyyliä monilta peptidejä pilkkovilta entsyymeiltä.
Toiminnan kannalta tärkein kohta on kysteiinin tioliryhmä (-SH). Se luovuttaa helposti elektronin ja neutraloi näin reaktiivisia happiyhdisteitä. Glutationin molekyylikaava on C10H17N3O6S ja moolimassa noin 307,32 g/mol.
Solut valmistavat glutationia itse kahdessa entsyymivaiheessa, ja sitä on runsaasti lähes kaikissa soluissa. Siksi glutationia kutsutaan usein elimistön omaksi antioksidantiksi, erotuksena ravinnosta saatavista antioksidanteista, kuten C- ja E-vitamiinista.
Glutationin synteesi tapahtuu solulimassa kahdessa vaiheessa. Ensin glutamaattikysteiiniligaasi liittää glutamaatin ja kysteiinin toisiinsa. Sen jälkeen glutationisyntetaasi lisää ketjun päähän glysiinin. Molemmat vaiheet kuluttavat energiaa ATP:n muodossa.
Ensimmäinen vaihe on koko reitin hitain, ja sitä säätelee valmis glutationi itse: kun GSH:ta on paljon, entsyymin toiminta hidastuu. Lisäksi kysteiinin saatavuus rajoittaa usein synteesin nopeutta. Tästä syystä solumalleissa tutkitaan paljon myös kysteiinin esiasteita ja niiden vaikutusta glutationitasoon.
Synteesin sääntely on tutkijalle käytännön asia. Jos koeasetelmassa muutetaan solun ravinneympäristöä, glutationin taso voi muuttua jo ennen varsinaista koetta, ja se pitää huomioida kontrolliryhmien suunnittelussa.
Glutationia esiintyy kahdessa päämuodossa. Pelkistynyt glutationi (GSH) on aktiivinen muoto, jonka tioliryhmä on vapaana. Kun GSH luovuttaa elektronin, kaksi glutationimolekyyliä liittyy toisiinsa disulfidisidoksella, ja syntyy hapettunut glutationi (GSSG).
Solu palauttaa GSSG:n takaisin GSH:ksi glutationireduktaasientsyymin avulla. Reaktio tarvitsee NADPH:ta, joten glutationin kierto on kytköksissä solun muuhun aineenvaihduntaan. NAD-yhdisteiden roolista kerromme lisää artikkelissa NAD+: mitä tutkimus kertoo solujen energiasta.
Tutkimuksissa GSH:n ja GSSG:n suhdetta käytetään yleisesti solun redoksitilan mittarina. Kun hapettuneen muodon osuus kasvaa, se kertoo yleensä oksidatiivisesta kuormituksesta.
Glutationin tutkimus jakautuu kahteen pääalueeseen: redoksitasapainoon ja vieroitusreitteihin. Molemmissa glutationi on sekä tutkimuksen kohde että työkalu, jolla muita ilmiöitä mitataan.
Redoksitasapainolla tarkoitetaan hapettavien ja pelkistävien reaktioiden tasapainoa solussa. Glutationi on tämän järjestelmän keskeinen puskuri. Glutationiperoksidaasit käyttävät GSH:ta vetyperoksidin ja lipidiperoksidien purkamiseen, ja näin glutationi suojaa solukalvoja ja proteiineja vaurioilta.
Laboratoriomalleissa glutationia lisätään tai sen tasoa muokataan, kun halutaan selvittää, miten solu reagoi oksidatiiviseen stressiin. Samalla saadaan vertailukohta muille antioksidanttisille yhdisteille.
Toinen tutkimuslinja koskee vieroitusreittejä. Glutationi-S-transferaasit liittävät glutationin vierasaineisiin ja reaktiivisiin aineenvaihduntatuotteisiin. Tätä kutsutaan konjugaatioksi. Konjugoitu yhdiste on vesiliukoisempi, ja solu pystyy poistamaan sen helpommin. Konjugaatiota tutkitaan erityisesti maksasolumalleissa ja toksikologiassa.
Glutationi voi myös kiinnittyä tilapäisesti proteiinien kysteiineihin. Tätä glutationylaatioksi kutsuttua muutosta tarkastellaan solusignaloinnin tutkimuksessa, koska se voi muuttaa proteiinin toimintaa ja suojata sitä pysyvältä hapettumiselta.
Glutationia ei ole vain solulimassa. Osa siitä kuljetetaan mitokondrioihin, joissa syntyy suuri osa solun reaktiivisista happiyhdisteistä. Mitokondrioiden oma glutationivarasto on siksi tutkijoille erityisen kiinnostava, ja sitä mitataan usein erikseen solun kokonaisglutationista. Tämä erottelu auttaa paikantamaan, missä osassa solua oksidatiivinen kuormitus syntyy.
Laaja kirjallisuus ei tarkoita, että jokainen tulos olisi yleistettävissä. Solumallissa mitattu vaikutus ei automaattisesti toistu eläinmallissa, eikä eläinmallin tulos siirry sellaisenaan ihmiseen. Tutkimusten asetelmat, glutationin muoto ja mittausmenetelmät myös vaihtelevat paljon. Tuloksia kannattaa siksi verrata vain samankaltaisissa asetelmissa tehtyihin töihin.
Myös mittausmenetelmä vaikuttaa tulokseen. Glutationia mitataan esimerkiksi entsymaattisilla kierrätysmenetelmillä, nestekromatografialla ja massaspektrometrialla. Menetelmät eroavat herkkyydeltään ja siinä, miten hyvin ne erottavat GSH:n ja GSSG:n toisistaan. Kun vertaat omaa tulostasi julkaistuun, tarkista ensin, onko mittaus tehty samalla tavalla.
PureChems ei esitä glutationista terveysväitteitä. Toimitamme sitä tutkimusmateriaalina ja kerromme vain sen, mitä julkaistu tutkimus ja tuotteen omat analyysit tukevat.
PureChemsin Glutathione - 200mg/ml - 20ml on valmiiksi mitattu liuos, jossa on 200 mg glutationia millilitrassa. Liuos toimitetaan 20 ml:n lasipullossa, jossa on steriili suljin.
Valmis liuos säästää punnitusvaiheen, ja kun pitoisuus on tiedossa, laimennukset voi laskea suoraan. Tästä on hyötyä varsinkin pitkissä koesarjoissa, joissa samaa erää käytetään useaan kertaan.
Riippumaton kolmannen osapuolen laboratorio analysoi jokaisen erän. Lähetämme tilaukset EU:n sisältä seurattavina ja huomaamattomasti pakattuina. Maksaa voit kortilla, Google Paylla tai kryptovaluutalla.
Pelkistynyt glutationi hapettuu vähitellen, kun se on kosketuksissa ilman hapen kanssa. Siksi liuos pidetään suljetussa pullossa jääkaapissa 2–8 °C:ssa ja suojassa valolta. Pullo avataan vain tarvittaessa, ja näytteet otetaan puhtailla välineillä, jotta liuos ei kontaminoidu.
Jos tutkimuksessa mitataan GSH:n ja GSSG:n suhdetta, näytteiden käsittely on erityisen tärkeää, koska hapettumista voi tapahtua myös käsittelyn aikana. Yleisiä säilytysperiaatteita käsittelemme artikkelissa Peptidien säilytys laboratoriossa.
Redoksitutkimuksessa pienetkin epäpuhtaudet voivat vääristää tuloksia. Jos liuoksessa on valmiiksi hapettunutta glutationia tai muita tioliyhdisteitä, lähtötaso on väärä jo ennen koetta. Erän analyysitodistuksesta (COA) näet, millä menetelmällä puhtaus on mitattu ja vastaako tunnistettu molekyyli odotettua.
Tarkista aina, että analyysitodistuksen eränumero vastaa pullon eränumeroa. Ohjeet todistuksen lukemiseen löydät artikkelista COA eli analyysitodistus: näin luet puhtaustodistuksen.
Toinen aineenvaihdunnan tutkimuksessa paljon käytetty molekyyli on L-karnitiini, joka kuljettaa rasvahappoja mitokondrioihin. Siitä kerromme artikkelissa L-karnitiini: mitä tutkimus kertoo rasvahappojen aineenvaihdunnasta.
Glutationi on glutamaatista, kysteiinistä ja glysiinistä muodostuva tripeptidi. Se on solujen keskeinen antioksidantti, jota tutkitaan redoksitasapainon ja vieroitusreittien yhteydessä.
GSH on pelkistynyt, aktiivinen muoto. GSSG on hapettunut muoto, jossa kaksi glutationimolekyyliä on liittynyt yhteen. Niiden suhdetta käytetään solun redoksitilan mittarina.
Glutationia on lähes kaikissa soluissa, mutta erityisen paljon sitä on maksassa, joka on elimistön vieroitusreittien keskus. Siksi maksasolumallit ovat glutationitutkimuksessa yleisiä.
Ei. Se on tutkimusmateriaali, jota ei ole tarkoitettu ihmisten tai eläinten käyttöön.
Jääkaapissa 2–8 °C:ssa, suljetussa pullossa ja valolta suojattuna. Noudata lisäksi erän mukana tulevaa dokumentaatiota.
Kysteiinin tioliryhmä reagoi helposti hapen kanssa. Siksi osa GSH:sta muuttuu ajan mittaan GSSG:ksi, jos liuos on lämmin, valossa tai usein avattuna.
On. Jokaiselle erälle on oma analyysitodistus (COA), ja puhtaus on varmennettu HPLC:llä ja massaspektrometrialla.
Vain tutkimuskäyttöön. Ei tarkoitettu ihmisten tai eläinten nautittavaksi.
Metyleenisininen on synteettinen redox-aktiivinen väriaine, jota käytetään laboratoriossa värjäykseen, redox-indikaattorina ja mitokondriotutkimuksessa. Artikkeli kertoo, miksi se vaihtaa väriä ja miten tutkimusmateriaalia käsitellään.
Lue artikkeli
Bakteriostaattinen vesi on lähes neutraali yleisliuotin helposti vesiliukoisille peptideille, ja laimea etikkahappo auttaa huonosti liukenevia peptidejä liukenemaan. Vertailu kertoo, milloin kumpaakin käytetään.
Lue artikkeli
Tymosiini alfa 1 ja thymulin ovat kateenkorvan peptidejä, KPV alfa-MSH:n kolmen aminohapon pätkä. Artikkeli kertoo niiden rakenteesta, tutkimusalueista, eroista ja laboratoriokäsittelystä.
Lue artikkeli