Tesamoreliini: mikä se on ja mitä tutkimus kertoo?

Lyhyesti: Tesamoreliini on synteettinen kasvuhormonia vapauttavan hormonin (GHRH) analogi. Se on koko 44 aminohapon GHRH-ketju, jonka alkupäähän on liitetty trans-3-heksenoyyliryhmä, ja juuri tämä muutos tekee siitä kestävämmän kuin luonnollinen GHRH. Tutkimuksessa tesamoreliinia käytetään GHRH-reseptorin ja kasvuhormoniakselin malleissa.

Vain tutkimuskäyttöön. Ei tarkoitettu ihmisten tai eläinten nautittavaksi.

Tesamoreliini (englanniksi tesamorelin) on yksi tunnetuimmista kasvuhormoniakselin tutkimuspeptideistä. Nimi sekoittuu usein sermoreliiniin, koska molemmat jäljittelevät samaa hypotalamuksen hormonia ja vaikuttavat samaan reseptoriin. Rakenteeltaan ja käytökseltään ne ovat kuitenkin eri molekyylejä. Tässä artikkelissa käydään läpi, mikä tesamoreliini on, mitä siitä on tutkittu, miten se eroaa sermoreliinista ja miten tutkimusmateriaalia käsitellään laboratoriossa.

Mikä tesamoreliini on?

Elimistössä hypotalamus erittää GHRH:ta, joka on 44 aminohapon peptidi. Se kulkeutuu aivolisäkkeen etulohkoon ja saa siellä kasvuhormonia tuottavat solut vapauttamaan kasvuhormonia. Luonnollisen GHRH:n ongelma tutkimuksen kannalta on lyhyt kestoaika: dipeptidyylipeptidaasi-4-entsyymi (DPP-4) pilkkoo sen alkupäästä nopeasti toimimattomaksi.

Tesamoreliini on kehitetty ratkaisemaan juuri tämä ongelma. Peptidiketju on pidetty täysimittaisena, mutta sen N-päähän eli alkupään tyrosiiniin on liitetty trans-3-heksenoyyliryhmä. Ryhmä suojaa kohtaa, josta DPP-4 tavallisesti katkaisee ketjun. Kehitysvaiheessa yhdiste tunnettiin koodilla TH9507.

Tesamoreliini yhdellä silmäyksellä

Luokka	Synteettinen GHRH-analogi
Rakenne	GHRH(1-44)-amidi, jonka N-päässä on trans-3-heksenoyyliryhmä
Kohde	GHRH-reseptori (GHRHR)
Molekyylikaava	C221H366N72O67S
Moolimassa	5135,9 g/mol
Muoto	Lyofilisoitu jauhe sinetöidyssä lasipullossa

Miten tesamoreliini vaikuttaa GHRH-reseptoriin?

GHRH-reseptori kuuluu B-luokan G-proteiinikytkentäisiin reseptoreihin. Sitä on erityisesti aivolisäkkeen kasvuhormonia tuottavissa soluissa. Kun agonisti sitoutuu reseptoriin, se aktivoi Gs-proteiinin, ja solun sisäinen syklisen AMP:n (cAMP) pitoisuus nousee. Tästä alkaa viestiketju, joka johtaa kasvuhormonin vapautumiseen.

Mekanismin tasolla tesamoreliini tekee siis saman asian kuin luonnollinen GHRH. Kiinnostavat erot ovat reseptorin ylä- ja alapuolella: kuinka kauan molekyyli säilyy ehjänä biologisessa ympäristössä ja mitä sen jälkeisiä merkkiaineita tutkimuksissa on mitattu. Eläin- ja solumalleissa kasvuhormoniakselin aktivoitumista seurataan usein insuliinin kaltaisen kasvutekijä 1:n (IGF-1) avulla.

Mitä tesamoreliinista on tutkittu?

Tesamoreliinia on tutkittu sekä prekliinisissä että kliinisissä asetelmissa, ja tutkimusten painopiste on GHRH-kasvuhormoniakselissa. Yksittäisiä tuloksia pitää aina lukea oman tutkimusasetelmansa sisällä. Kirjallisuudessa toistuvat erityisesti nämä aihealueet:

• Reseptorin aktivointi ja cAMP-viestintä. GHRH-analogien kykyä aktivoida reseptori ja nostaa solun cAMP-pitoisuutta on kuvattu aivolisäkesoluvalmisteissa.
• Entsymaattinen kestävyys. Vertailututkimuksissa on tarkasteltu, miten N-pään muokkaus suojaa peptidiä DPP-4:n pilkkomiselta.
• IGF-1-akselin mallinnus. Eläin- ja solututkimuksissa IGF-1:tä käytetään mittarina sille, miten kasvuhormoniakseli reagoi.
• Rasvakudoksen biologia. Kasvuhormoniakseliin liittyvä kirjallisuus käsittelee myös sisäelinrasvaa ja rasvojen käsittelyä mallijärjestelmissä.
• Uusien analogien vertailu. Tesamoreliinia käytetään vertailuyhdisteenä, kun uusia GHRH-analogeja testataan reseptorimäärityksissä.

Mikään näistä ei ole väite vaikutuksesta ihmisessä. Listassa kuvataan, mitä julkaistuissa tutkimuksissa on mitattu.

Miksi GHRH-analogeja ylipäätään kehitettiin?

GHRH-analogien tausta on rakenne-aktiivisuustutkimuksessa. Kun tutkijat selvittivät, mitkä GHRH:n aminohapot ovat välttämättömiä, he vaihtoivat ketjun kohtia yksi kerrallaan alaniiniin ja kokeilivat syklisiä laktaamisiltoja. Näin saatiin selville, mitkä kohdat sietävät muutoksia ja mitkä sammuttavat aktiivisuuden kokonaan. Samalla vahvistui, että reseptorin aktivoitumisen ratkaisevat peptidin kierteinen rakenne ja se, miten vesihakuiset ja rasvahakuiset sivuketjut jakautuvat kierteen eri puolille.

Tästä tiedosta syntyi kaksi suuntaa. Akateeminen tutkimus haki lyhintä toimivaa pätkää, ja lääkekehitys haki muotoa, joka kestää entsyymejä. Tesamoreliini edustaa jälkimmäistä. Siksi sitä käytetään edelleen vertailukohtana, kun uusia analogeja verrataan reseptorimäärityksissä.

Miksi laboratoriotuloksia ei voi siirtää suoraan ihmiseen?

Solu- ja eläinmalli kertoo, mitä tietyssä asetelmassa tapahtuu. Se ei kerro, mitä tapahtuu toisessa lajissa, toisella antoreitillä tai toisessa elimistön tilassa. Prekliininen tulos on hypoteesin lähtökohta, ei lopputulos. Tämä koskee tesamoreliinia samalla tavalla kuin kaikkia muitakin tutkimuspeptidejä.

Tesamoreliini vai sermoreliini: mikä ero?

Molemmat ovat GHRH-reseptorin agonisteja, mutta ne on rakennettu eri periaatteella. Varhaiset rakenne-aktiivisuustutkimukset osoittivat, että GHRH:n biologinen aktiivisuus on lähes kokonaan sen 29 ensimmäisessä aminohapossa. Tästä syntyi sermoreliini eli GHRH(1-29)-amidi, lyhin pätkä, joka toimii reseptorissa täysimittaisen agonistin tavoin.

Tesamoreliini valitsi toisen tien: ketjua ei lyhennetty, vaan sen alkupää suojattiin. Käytännön erot ovat nämä:

• Pituus: sermoreliinissa on 29 aminohappoa, tesamoreliinissa 44 aminohappoa ja lisäksi heksenoyyliryhmä.
• Kestävyys: sermoreliinin alkupää on suojaamaton, joten DPP-4 pilkkoo sen. Tesamoreliinin suojattu alkupää on sen keskeinen ominaisuus.
• Tutkimushistoria: sermoreliini kuuluu 1980- ja 1990-lukujen peptidikemiaan, tesamoreliini lääkekehityksen kautta tulleeseen tutkimukseen.
• Vertailukäyttö: eron takia molekyylit eivät ole keskenään vaihdettavia vertailustandardeja.

Kasvuhormoniakselia tutkitaan myös toisella reitillä. Esimerkiksi Ipamorelin vaikuttaa greliinireseptorin kautta eikä GHRH-reseptorin. Laajempi kuva ryhmästä löytyy artikkelista Kasvuhormonia vapauttavat peptidit: yleiskatsaus tutkijalle.

Miten tesamoreliinia säilytetään laboratoriossa?

Tesamoreliini on lyofilisoitu eli kylmäkuivattu peptidi, joka on huomattavasti kestävämpi kuivana kuin liuoksena. Jauhe myös imee herkästi kosteutta. Yleiset laboratoriokäytännöt ovat nämä:

• Avaamaton pullo säilytetään jääkaapissa 2–8 °C:ssa valolta suojattuna. Pitkäaikaissäilytykseen käytetään pakastinta.
• Kylmän pullon annetaan lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen avaamista, jotta kosteus ei tiivisty jauheeseen.
• Liuotettu peptidi pidetään kylmässä, suojataan valolta ja käytetään lyhyen ajan sisällä.
• Liuos jaetaan kerta-annoksiin ennen pakastamista, koska toistuva sulatus ja pakastus on yleisin vältettävissä oleva syy peptidin hajoamiseen.

Liuottimeksi käytetään yleensä bakteriostaattista vettä. Lisää käytännön ohjeita on artikkelissa Peptidien säilytys laboratoriossa.

Mitä tesamoreliinilta kannattaa vaatia tutkimuskäytössä?

Peptidin tunnistaminen pelkän nimen perusteella ei riitä. Luotettavan tutkimusmateriaalin tunnistaa dokumentaatiosta:

• Puhtaus vähintään 99 %, mitattuna HPLC:llä.
• Massaspektrometria, joka vahvistaa molekyylin identiteetin.
• Analyysit tehty riippumattomassa kolmannen osapuolen laboratoriossa.
• Eräkohtainen analyysitodistus (COA), josta tulokset voi tarkistaa.

PureChemsin Tesamorelin - 10mg täyttää nämä vaatimukset. Jokaisesta erästä on analyysitodistus, ja paketti lähtee EU:n sisältä huomaamattomana, seurattavana lähetyksenä. Maksaa voi kortilla, Google Paylla tai kryptovaluutalla. Analyysitodistuksen lukemista käsitellään tarkemmin artikkelissa COA eli analyysitodistus.

Mitä merkintä "vain tutkimuskäyttöön" tarkoittaa?

Merkintä kertoo, mihin materiaali on tarkoitettu: laboratorioon, analyyseihin ja tieteelliseen tutkimukseen. Tesamoreliini toimitetaan kemikaalina eikä lääkkeenä tai ravintolisänä. Siksi tällä sivulla ei ole annostuksia, antotapoja eikä käyttökokemuksia. Kaikki, mitä artikkelissa kerrotaan, kuvaa julkaistua tutkimusta ja laboratoriokäsittelyä.

Sama periaate koskee koko valikoimaa. Tutkimuspeptidin arvo on siinä, että sen identiteetti ja puhtaus on dokumentoitu niin hyvin, että tulokset ovat toistettavissa erästä toiseen.

Yhteenveto

• Tesamoreliini on synteettinen GHRH-analogi: koko 44 aminohapon ketju, jonka alkupää on suojattu heksenoyyliryhmällä.
• Sitä tutkitaan GHRH-reseptorin, cAMP-viestinnän ja IGF-1-akselin malleissa sekä vertailuyhdisteenä uusille analogeille.
• Sermoreliini on lyhyempi ja suojaamaton, joten molekyylit eivät ole keskenään vaihdettavia.
• Materiaali on tarkoitettu vain tutkimukseen, ja sen laatu tarkistetaan erän analyysitodistuksesta.

Usein kysyttyä tesamoreliinista

Mitä tesamoreliini tekee tutkimuksessa?

Tesamoreliinia tutkitaan GHRH-analogina, joka aktivoi GHRH-reseptorin ja sitä kautta kasvuhormoniakselin laboratoriomalleissa.

Onko tesamoreliini sama asia kuin sermoreliini?

Ei ole. Sermoreliini on GHRH:n 29 ensimmäisen aminohapon pätkä. Tesamoreliini on koko 44 aminohapon ketju, jonka alkupää on suojattu heksenoyyliryhmällä.

Onko tesamoreliini hyväksytty lääke?

Yhdysvalloissa tesamoreliinilla on ollut vuodesta 2010 myyntilupa yhteen tarkasti rajattuun käyttöaiheeseen. EU:ssa sillä ei ole vastaavaa yleistä myyntilupaa. PureChemsin materiaali on tutkimuskemikaali.

Onko tesamoreliini kielletty urheilussa?

On. GHRH-analogit, myös tesamoreliini, ovat Maailman antidopingtoimiston WADA:n kieltolistalla peptidihormonien ryhmässä, ja ne on kielletty urheilussa aina.

Miksi tesamoreliini on kestävämpi kuin luonnollinen GHRH?

Luonnollisen GHRH:n alkupää on juuri se kohta, josta DPP-4-entsyymi katkaisee ketjun. Tesamoreliinin heksenoyyliryhmä suojaa tätä kohtaa, joten peptidi säilyy ehjänä pidempään stabiilisuusmäärityksissä.

Missä muodossa tesamoreliini toimitetaan?

Lyofilisoituna jauheena sinetöidyssä lasipullossa, 10 mg pulloa kohden. Jokaisen erän puhtaus ja identiteetti on dokumentoitu analyysitodistuksessa.

Vain tutkimuskäyttöön. Ei tarkoitettu ihmisten tai eläinten nautittavaksi.